Mun Iittala

En koskaan ole pitänyt pienistä esineistä (paitsi silloin kun itsekin olin pieni), enkä mistään muustakaan turhasta kamasta. Äitinikin on saanut kokea ankarat puhdistusoperaatiot, kun olen kotikulmilla käydessäni kiskonut kylmällä kädellä puolet tauluista alas seiniltä sekä tunkenut osan koriste-esineistä kaappeihin piiloon (kuinka julmaa!!!). On silti joitain juttuja, joista ihan oikeasti pidän. Yksi niistä on Iittalan lasi. Ei tietenkään Iittalan valikoimastakaan ihan kaikki, mutta suurin osa on juuri minun makuuni sopivaa ihanan suoralinjaista skandinaavista muotoilua.

Lähes kaikille esineillekin on kuitenkin oikea paikka. Aalto-maljakko keskellä mummolan täpötäyttä kirjahyllyä (valokuvineen ja pitsiliinoineen) ei ehkä näytä suomalaisen muotoilun helmeltä, mutta omaa tyhjänä seisovaa Expedit-hyllyäni se koristaisi aivan mainiosti. Minulle ei kuitenkaan kelpaa ihan mikä vaan Aalto-kokoelman yksilö, vaan sen täytyisi olla juuri tämä:

Aalto-kokoelman lisäksi pidän tosi paljon Harri Koskisen Lanternista. Kuten Iittalan nettisivullakin sanotaan, Koskisen kynttilälyhty on puhdaspiirteinen valoveistos. Itselleni haluaisin tämän tuikku-version:

Muutekin tuikut ovat aivan ihania tunnelman luojia, joten arvata saattaa, että Heikki Orvolan Kivi-lyhdyt ovat myöskin kestosuosikkejani. Haluaisin itselleni koko kokoelman! Tällä hetkellä omistan vain kolme eri väriä.

Uutuutena Anu Penttisen Vitriini-rasiat ovat myös ihastuttavia. Ottaisin mielelläni muutaman erivärisen rasian ja yhdistelisin niitä ristiin. Rasiat ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niille taitaisi minun pikkuesineitä välttelevässä kodissani olla paikkaa kuin vessan hyllyllä...

(Kuvat on varastettu tietenkin sivulta www.iittala.fi)