skip to main |
skip to sidebar
Yritän suunnitella seuraavaa työtäni, mutta ongelmanani on tällä kertaa se, että olisi niin paljon kaikkea kivaa mitä voisin tehdä ja mitä tarvitsisin, mutten osaa päättää mikä olisi tärkein!
Ensinnäkin haluaisin kunnollisen sohvapöydän. Nykyisin virkaa suorittaa Ikeasta neljällä eurolla hankittu neliönmuotoinen "levy plus neljä jalkaa"... Sen lisäksi tv-taso olisi ihan kiva juttu, vaikkemme nykyään edes katso telkkaria (!!). Olen myös haaveillut sellaisesta puisesta kivasta vaatekorista joka toimisi istuimena, plus parista muusta jutusta, jotka ehkä ovat liian haasteellisia tässä vaiheessa opintojani.
Lisäksi pitäisi myös miettiä, että minkä tyylisiä huonekaluja haluan kotiini "istuttaa". Tällä hetkellähän omistamme pienen ja sekalaisen kokoelman sitä sun tätä, mutta olisi mukava vihdoin alkaa miettiä että mitä sitä oikeasti haluaa. Värit ovat aina tummanruskea ja valkoinen, mutta tyyli onkin sitten toinen asia. Pidän niin paljon eri tyyleistä, että on vaikea valita joku yksi tietty linja tähän nykyiseen pieneen tilaamme. Nämäkin kaksi tämän hetkistä kapistusta ovat samaa vain ja ainoastaan väriltään: 
Kämppiksillämme on molemmilla täysin erilaiset tyylit, niin sisustuksessa kuin muutenkin elämäntavoissaan. Toinen on mustaa ja valkoista rakastava teollinen muotoilija ja toinen retro-henkinen luomu-tyttö, joka rakastaa matruskoja. Molempien huoneissa on ihania asioita, joita mielelläni esittelen täällä... En tosin tiedä mitä mieltä kämppikseni itse ovat siitä, että kuvailen heidän reviirejään julkaistakseni ne internetissä, joten tässä salakavalasti räpsäisemäni kuvat matruskatytön huoneesta. Kuvista olisi tullut paljon paremmat päivänvalossa, mutta minun oli pakko käyttää tilaisuus nyt hyväkseni kun huoneen asukki on lähtenyt muualle illanviettoon!
Joskus olisi hyvä pitää mielessä, ettei se sisustus ole ihan niin hirveän vakava asia... Itseltäni oli katketa verisuoni päästä, kun ystäviämme oli tulossa ensimmäiselle vierailulle nykyiseen kotiimme juhlistamaan synttäreitäni, eikä mikään näyttänyt mielestäni hyvältä. Ehdin siirtää huonekaluja huoneesta toiseen ja edes takas, lainata kämppiksiltä vuodevaatteita ja tuntia ennen vieraiden saapumista käydä vielä ostamassa hätääni kehykset puoli vuotta rullalla olleeseen Gaudi-julisteeseeni.
35 eurolla Lidlistä hankitusta vuoteestamme tuli pikatuunauksella lounge-sohva, joka ajoi asiansa erittäin hyvin. Useampi vieras kommentoi jotain houkuttelevasta "sohva-sängystämme", jonka selkänojana oikeasti toimii keskeltä halkaisemani ikivanha patja, sekä Ikean pussilakanat. Punainen seinä on edelleen paikoillaan...
On joitain asioita, joista samalla pidän ja inhoan. Yksi niistä on tämä tekonahkainen nojatuoli, jota itseasiassa on huoneessamme tällä hetkellä kaksikin kappaletta. Näiden tuolien alkuperä on minulle tuntematon,
sillä ne jököttivät asunnossa jo ennen edellistä asukasta. Niinpä minunkin on ilmeisesti niitä siedettävä. Riippuen valon määrästä ja kuvakulmasta, nämäkin halvat versiot perinteisestä kunnon löhötuolista näyttävät houkuttelevilta... ja onhan niissä todella mukava istuskella!
Pienenä rakastin enoni katosta riippuvaa korituolia. Saatoin istua ja kiikkua siinä koko illan. Löhötä ja pyöriä ympäri, ympäri ja ympäri niin kauan, että tämä huvi aina kielettiin minulta. Nykyään nähdessäni tällaisia riipputuoleja, muistuu mieleeni aina nuo ihanat vierailut "enolaan". Riipputuoli yhdistyy mielessäni edelleen mukavuuteen ja onnellisuuteen.
Senpä takia tämä Altti Sieranojan luomus, Sipuli, herätti minussa suurta kiinnostusta vieraillessani viime syksyn Habitare-messuilla. Kiikuin hetken aikaa tuossa pallukassa huvittuneena ja totesin tuolin aika mukavaksi. Jos minulla olisi sopivanlainen tila tällaiselle huonekalulle, kuten lämmin lasiterassi jossa voisin löhötä katsellen auringonlaskua ja lueskellen hyvää kirjaa, haluaisin varmasti itselleni oman Sipuli-kolon.
Pahoittelen kuvan huonoa laatua... Noustessani ylös Sipulista olin jo ehtinyt kadottaa siskoni väenpaljouteen, enkä kiireessä voinut napsaista tuolista tarkempaa kuvaa.
Huomenna koittaa arki, joka minulle tarkoittaa paluuta puutyösaliin. Teen tällä hetkellä viimeistä pakollista harjoittelutyötäni, keittiötikasta. Tähän astiset työni ovat onnistuneet tarpeeksi hyvin, sillä ainakin opettajani kommentoi edellistä työtäni arvostellessaan että "kyllähän sinusta puuseppä tulee!".
Itse en ole ihan vakuuttunut tulevaisuudestani ammattia harjoittavana puuseppänä, mutta huonekaluja haluaisin kyllä tehdä. Minä voisin tehdä prototyyppejä ja joku muu saisi hoitaa tuon päivittäisen sirkkelöinnin puolestani (se ON toisinaan pelottavaa puuhaa)... Nyt alkaa siis olla vähitellen näytön paikka. Seuraava työni on vapaavalintainen, itse suunnittelemani huonekalu. Minulle sen suunnitteleminen pitäisi olla helpompaa kuin opiskelukavereilleni, sillä olenhan minä käynyt jo kaksi huonekalusuunnittelun kurssia edellisessä opinahjossani.
Silloin se suunnittelu kuitenkin oli huomattavasti helpompaa. Ei tarvinnut hirveän tarkkaan miettiä liitoksia ja muita teknisiä asioita, sillä suurin osa suunnitelmista oli vain näkymiä, joissa ei välttämättä edes ruuvien paikkoja mietitty. Kaksi viimeistä huonekalusuunnittelun harjoitustani oli hieman teknisemmin ajateltuja, mutta niistä kumpikaan ei ollut puinen. Nyt kun olen päässyt sisään puuntyöstön maailmaan, nämä edelliset suunnitelmani tuntuvat aika kaukaisilta väkerryksiltä.
Tässä hieman vinot kuvat näistä kulahtaneista suunnitelmistani. Ensimmäisen, eli Trebolin (apilan) synnystä sen verran, että tehtävänämme oli suunnitella johonkin tunteeseen perustuva kolmiulotteinen teos. Minun aiheenani oli placer, eli pleasure, ja jostain kumman syystä päädyin esittelemään kolmilehtisen... kasvin (?), jonka keskellä oli valkoinen pallo. Opettajani hieman nauroi surkealle yritykselleni, mutta kun seuraavana tehtävänä oli suunnitella siihen perustuva huonekalu, yllättyi hän miten hyvin sain väännettyä tästä kolmilehtisestä toimivan, kolmelle tietokoneelle tarkoitetun datapöydän.
Nyt siis yritän pitää mielessäni, että suunnittelussa on hyvä olla aina joku motivaatio, joku asian ydin johon tarttua... Olisi se sitten joku suunnittelukonsepti kuten "pleasure" tai oma näyttämisen halu miten turhasta muodostelmasta voi muokata jonkin toimivan ja hauskan huonekalun.
Minä ja poikaystäväni muutimme pari kuukautta sitten kalliista yksiöstämme halpaan omakotitaloon. Emme kuitenkaan aivan tavalliseen omakotitaloon, vaan myös vekkulaksi kutsuttuun vinolattiaiseen ja sokkeloiseen taloon, joka on jaettu useaksi asunnoksi. Kaiken kukkuraksi meidän osio talosta on jaettu neljän asukin kesken, eli selkeämmin sanottuna asumme kommuunissa kahden ystävämme kanssa.
Yhteiselo on tähän asti sujunut aivan mainiosti (ainakin omalta osaltamme...) mutta oma makuuhuone-olohuoneemme on edelleen kuin lähtevä laiva.
Edes verhot eivät ole löytäneet paikkaansa ja seinät hehkuvat vieläkin entisen asukkaan punaista tunnelmaa.
Ainoa asia jonka olemme vaihtaneet, on kattolamppu, joka oli valehtelematta rumin koskaan näkemäni kattovalaisin. Joskus voisinkin sen kaivaa tuolta kaapin uumenista ja koota kasaan esiteltäväksi...
Ensimmäinen projektini uudessa asunnossamme tuleekin olemaan nuo punaiset seinät.
Minulla ei ole mitään punaista väriä vastaan (eikä oikeastaan mitään muutakaan väriä, sillä jokaiselle värille löytyy oma täydellinen kohteensa, jopa ultramariinin vihreälle, vaikken aina sitä haluaisi myöntää...), mutta silti nuo punaiset seinät tässä tilassa saavat minut ajoittain pahoinvoivaksi. Joulun aikaan punainen oli ihan oiva väri luomaan tunnelmaa, mutta nyt kun ollaan jo loppiaisessa, alkavat silmäni jälleen siristää. Tämä johtuu lähinnä siitä, että suurin osa huonekaluistamme on tummanruskeita. Tämä yhdistelmä luo aivan liian raskaan tunnelman, eikä edes sohvatyynyt ja muut härpäkkeet onnistu korjaamaan olotilaani.
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin lähteä maalikauppaan ja rullautella uutta pigmenttiä vanhan päälle. Budjettini on hyvin pieni, mutta silti haluaisin saada aikaan jotain erikoista. Jotain, jota en ole koskaan ennen tehnyt. Voisinhan tietenkin maalata kaikki seinät vain valkoiseksi, mutta huoneen toinen asukki on tästä asiasta täysin eri mieltä.
Ajattelinkin inspiraatiota etsiskellessäni kaivella kuva-arkistoistani joitain kuvia edellisten kotiemme seinistä, mutta tämä osoittautuikin hieman pidemmäksi projektiksi kuin oletin. Vuodet ovat vaihtuneet, samoin kuin tietokoneet, kovalevyt ja blogit. Onnistuin kuitenkin löytämään kuvia jopa vuosi sitten haudatun päiväkirjablogini nettiarkistosta. Muualla näitä kuvia ei taida enää olla olemassakaan, joten olen tästäkin syystä hyvin innostunut uudesta blogistani! Bittiavaruudesta on näköjään helpompi kaivella muistoja kuin omilta levyiltä...
Ensimmäiset kuvat ovat edellisestä, alle 30 neliön kämpästämme. Tämä projekti olikin tähänastisten seinäurakoideni tuskaisin homma! Periaattena oli, että jos jotain tehdään, niin tehdään sitten myös kunnolla. Näin päädyimme repimään kolme kerrosta pinttynyttä tapettia, löytääksemme seinät, joissa ei ollut niin pohjamaalia kuin tasoitettakaan. Vain harmaa ja reikäinen sementtiseinä, pään kokoinen aukko seinäkaappien reunassa, sekä aivan mieletön määrä pölyä ja hiekkaa pitkin asuntoa. Lopputulos oli se, että olimme niin uupuneita seinien pakkeloinnin jälkeen, että maalasimme osan seinistä vain pohjamaalilla, tapetoimme eteisestä yhden seinän ja loppuihin seiniin iskimme sekaisin kahta eri sävyä.
Ennen tähän asuntoon muuttamistamme asuimme ulkomailla. Opiskelin hieman lämpimämmillä seuduilla, joilla asunnot ovat huomattavasti tilavampia kuin mihin suomalainen opiskelija saa pääkaupunkiseudulla tyytyä. Niinpä minulla oli myös runsaasti pinta-alaa kokeilla niin väriä kuin tekniikkaa seinieni koristeiksi. Kokeilin värejä laidasta laitaan, ruutua, raitaa, kukkia ja villieläimiä sekä erilaisia maalaustekniikoita.
Suosikkini oli öljymaalitekniikka, jota en ole Suomessa päässyt kokeilemaan. Tämä onkin asia josta haluaisin ottaa tarkemmin selvää, sillä täkäläisillä markkinoilla olevat maalit ovat hieman erilaisia, kuin edellisillä asuinseuduillani. Öljymaalia vesiohenteisen akryylimaalin päälle kuulosti täkäläisestä maalikauppiaasta sen verran oudolta, että päätin olla väittelemättä asiasta,
kun en niin tarkkaan muistanut millaisia myrkkyjä siellä rapakon takana edelleen käytetään. Lateksilla tämä tekniikka siellä onnistui aivan mainiosti.
Nyt haluaisin löytää jonkun hieman hengittävämmän ja ekologisemman, mutta silti yhtä kauniisti väreilevän pinnan kuin nuo lateksi-öljymaalikokeiluni. 
Katsotaan, mihin kompromissiin tällä kertaa seiniemme kanssa päädymme...
Tekstit
