Pyykkikoppa

Työt ovat taas vieneet mennessään ja blogitus on jäänyt taka-alalle, vaikka niin lupailin että asiaa olisi yllin kyllin.
Tänään minulla on kuitenkin vapaa aamu ja päätin heti ottaa aurinkoisesta ilmasta hyödyn. Räpsin kämppiksen huoneessa (jonne paistaa aamuaurinko) kuvia tuosta pyykkikori-tuoli-tekeleestäni, joka on jo ehtinyt pölyttymään ja täyttymään pyykeistä muutamaan kertaan. Päälle kuuluisi vielä tulla istuintyyny, mutta enpäs ole saanut sitäkään vielä hankittua.



Korin teosta sen verran, että vaikka malli on neliskanttinen ja simppeli, haasteita aiheutti joka ikisen kepukan poraus, tapitus, hionta, petsaus ja lakkaus yksitellen, sekä lopuksi tekeleen kokoonpano. Tarvitsin kaksi kaveriani avustamaan liimausvaiheessa, joka loppujen lopuksi onnistui kuitenkin hyvin. Olin tyytyväinen myös siitä, että jokaisen neljän jalan (30 reikää per jalka) poraus monikaraporakoneella onnistui täydellisesti heti ensimmäisellä kerralla. Kannen jiiritys sen sijaan ei mennyt ihan millilleen nappiin, josta opettajani sitten rokottikin hieman pisteitä...

Kuljettaessani laatikkoani kotiin bussissa, tokaisi bussikuski että "jaahas, ei sitten suomalainen puu kelpaa, vaan pitää itämaisesta puusta olla tehtynä", johon minä tietenkin nauraen vastasin että "ei ole kuules itämaista, vaan ihan suomalaista mäntyä petsattuna ja lakattuna". Eli minulle, joka ei niin männyn syykuviosta sisätiloissa tykkää, työn väritys onnistui myös aika hyvin (tosin näissä "aurinko-kuvissa" tekele näyttää paljon vaaleammalta)!

Simply white

Pitkän ja turhan mietiskelyni jälkeen päädyin vetäisemään huoneeni punaiset seinät valkoiseksi. Ensin kuitenkin revin alas tapetit, jonka päälle punainen maali oli laitettu. Tämä osoittautui uskomattoman helpoksi hommaksi, mutta nyt jälkeenpäin olen alkanut miettimään, että johtuuko nykyiset hengitystieongelmani kenties seinälevyjen formaldehydipitoisuuksista, tämä talo kun on remontoitu ehkä 70-luvulla, enkä yhtään ihmettelisi jos täältä löytyisi ties mitä hometta ja myrkkyä...
No, silläpä nyt ei enää niin hirveästi ole merkitystä, koska kahden kuukauden kuluttua asummekin sitten taas jo uudessa asunnossa. Jipii!

Tieto muutosta tuli itsellemme vähän yllättäen kämppiksemme päätettyä muuttaa miesystävänsä asuntoon. Nyt etsinkin tuskalla ja vaivalla uutta asuntoa, sillä nämä pääkaupungin vuokratasot eivät oikein ole kohdillaan opiskelijabudjettini kanssa...
Tämän asunnon sisustaminen taisi siis jäädä tähän, mutta sekin on oikeastaan ihan positiivinen asia, sillä tämä koko talo on niin huonossa kunnossa ja kaikki on aivan vonksallaan, eikä tavaramme yksinkertaisesti enää mahdu yhteen huoneeseen. Uuden asunnon kriteereinä onkin vähintään kaksi huonetta ja hyvä ilmanvaihto.
Tässä kuitenkin muutama kuva valkoisten seinien aikaansaamasta muutoksesta nykyisessä huoneessamme.

Pidän niin paljon puisista villieläimistä, että olen päättänyt kerätä kokonaisen safarin hyllyni päälle. Tällä hetkellä kokoelmassa on kuitenkin vain kaksi norsua. Seuraavana tulokkaana on kirahvi, jonka olen itse tehnyt vannesahalla. Sen hiominen on vielä hieman vaiheessa, mutta varmasti aion sen esille laittaa ylpeänä ensimmäisestä omasta puuveistoksestani, hahah.


Löysin muuten muutamalla eurolla uuden kellon Lidlistä! Vanha kellomme pitää niin kovaa meteliä, että sen paikka on ensimmäisen yön jälkeen ollut eteinen. Tämä halpiskello on kuitenkin ihanan hiljainen (siis äänetön) ja muutekin se on mielestäni kiva tuolla nurkassaan.

Kiire 24/7 gone

Huuh! Sinne meni maaliskuu. Viimeksi olen ollut yhtä kiireinen tehdessäni lopputyötäni Santo Domingossa. Erona vain se, että silloin tein yhtä ja samaa "työtä", nyt kolmea eri (oikeaa) työtä ja käynyt "siinä sivussa" koulussa. Seuraavat kaksi kuukautta yritän taas käydä töissä siinä sivussa ja keskittyä enemmän puusepän hommiini työpajalla. Yritän myöskin elvyttää tätä nopeaa kuolemaa tekevää blogiani, sillä kirjoitettavaa ja kerrottavaa olisi, kunhan vain pysyisin ajan tasalla kuvien kanssa, sillä kuvathan ne ovat tämän sivun esencia, asian ydin.

Nyt kuitenkin alkupaloiksi kaksi tyypillistä kuvaa Tallinnasta, jossa kävin norjasta vierailulle tulleen dominikaanilaisen ystäväni kanssa. Tyypillistä (matkaseurastani poiketen) oli myös se, että Tallinnassa oli pilvistä ja sateista. Minun ei ikinä onnistu mennä tuohon muuttuvaan, ruman ja kauniin sulatusuuni-kaupunkiin aurinkoisella säällä. Silti Tallinnan värit piristivät pilvienkin keskellä.