Uusi koti

Löysimme kuin löysimmekin uuden kodin viime tipalla (tai itseasiassa koti löysi meidät) ja muuttokin tuli tehtyä viime viikonloppuna. Kun astuin ensimmäistä kertaa uuteen asuntoomme, mukanani oli jo kasa pahvilaatikoita ja muuttoapulaisia. Koko irtaimistomme seurasi perässä samana iltana, vaikkei mitään oltu edes pakattu vielä muutamaa tuntia aiemmin. Kaikki tuntui tapahtuvan kuin pikakelauksella. Tavaraa iskettiin laatikkoon, lennätettiin pitkin kehiä ja väyliä ja purettiin saman tien pois laatikoista. Samana iltana jo nukuimme uudessa makuuhuoneessamme.

Voitte siis kuvitella että jäljelle on jäänyt jonkin sortin kaaos. Olen kuitenkin ottanut rennosti, asia kerrallaan. Eilen metsästin koko illan vessan mattoa (!!) - huonolla tuloksella. Jatkoin etsintääni tänään, mutta löysinkin maton sijaan valaisimet eteiseen ja keittiöön.

Mikään nurkka ei siis ole vielä esittelykelpoinen (kun pienen matonkin metsästykseen kuluu useampi ilta), mutta tässä nyt pieni "sneak peak" keittiön ihanasta kulmaikkunasta...

Käyntikortteja

Kun on ypöyksin töissä hiljaisena heinäkuisena maanantaina, voi vaikka harjoitella käyntikorttien tekoa.

(huom. paperilla värit on ihan eri, ei tollaset mädäntyneet :D)

Huijasin hieman kortissani, koska enhän minä vielä mikään huonekalupuuseppä ole. Kun tällä alalla ei oikein voi kirjoittaa yliopisto-opiskelijoiden tapaan "fil. yo", niin miten keskeneräiset opinnot tulisi mainita? Puuseppäopiskelija ei oikein kuulosta korrektilta käyntikortissa!

Sen lisäksi sisustusarkkitehdin perään olisi kiva saada se SIO, mutta kun paperini makaavat edelleen Santo Domingon opetusministeriössä odottaen 700 dollarin legalisointimaksua (jota en ole suostunut maksamaan syystä joka onkin sitten tarina erikseen), niin turha on yrittää virallistaa opintojani täällä Suomen kamaralla. Jos asuisin espanjankielisessä maassa, voisin sentään laittaa nimeni eteen Lic, joka toisi esille korkeakouluopintoni...

No, titteleitä tai ei, nyt jatkan painotalon pyöritystä tällä yhden ihmisen miehitykselläni. Kiirettä pitää, hah hah... (terkkuja pomoille).

Paperisohvia / Sohvanukkeja

Kun lähes kaikki muut istuvat ulkona nauttimassa kesäpäivästä, minä istun työtuolillani ilmastoidussa toimistotilassa ja selailen BoConceptin kuvastoa. Tämä Terni-sohva muistuttaa meidän omaa sohvaamme, joskin tuossa kuvan tilassa sohva pääsee oikeuksiinsa aivan eri tavalla kuin meidän nuhjuisessa kodissamme.


Tuollaiset divaanisohvat ovatkin mielestäni hieman haasteellisia, kun kyseessä on aivan tavallinen pienen omakotitalon olohuone. Sellaiseen avaraan "luksustilaan" leveät divaanisohvat sopivat aivan mainiosti, mutta ainakin minulla itselläni on ollut hieman hankaluuksia saada sohvani istumaan sekä kapeaan yksiööni, kuin tämänhetkiseen 50-luvun suljettuun neliönmuotoiseen olohuoneeseemme.

Suurin ongelma kyseisen huonekalun kanssa on ollut kuitenkin sohvapöytä. Pöytää kun ei saa mitenkään keskitettyä tilaan, vaikka huoneen neliömäärät sitä vaatisivatkin. On hieman haasteellista saada tavallinen sohvapöytä mahtumaan jotenkin järkevästi niin, että kulkutilaa jäisi edes minimimäärä siten, että esim. tv-taso olisi käytännöllisessä linjassa sohvan kanssa.


Työpäiväni ollessa "vilkkaimmillaan", leikkelin aikani kuluksi paperista sohvan, sekä erimuotoisia sohvapöytiä, analysoidakseni tilannetta hieman paremmin. Skannailin sitten yksitellen monta vaihtoehtoa kuvatiedostoiksi (jotkut paperihuonekaluseni menivät tietenkin tässä prosessissa hieman vinoon...).

Tällä hetkellä tilanne on yksinkertaisuudessaan tämä:

Sohvapöytänämme toimii (edelleen) Ikeasta neljällä eurolla hankittu neliö. Tarkoituksenani olisi kuitenkin ensi syksynä tehdä jokin hieman erikoisempi yksilö, jonka voisi sitten asetella joko sivuun tai keskelle:


Seuraava ongelma divaanisohvan kanssa onkin sitten matto. Jos huoneessa on tarpeeksi tilaa, näyttää matto hieman ahtaalta divaanin alle vedettynä, mutta keskelle tilaa aseteltuna se rikkoo yhtenäisyyttä. Näyttää kuin huonekalut olisi vain ripoteltu ympäriinsä huonetta.


Paras olisi, kun ei tarvitsisi laittaa televisiota ollenkaan samaan tilaan kuin sohvaa, mutta mitäs järkeä siinä olisi, jos kuitenkin sohvalta sitä on mukavin tuijotella. Tällä hetkellähän en sitä edes katso, kun tv-tasokin on vasta pintakäsittelyvaiheessa lojumassa kouluni maalaamossa, mutta kun sellainen on nyt tullut tehtyä, pitäisi senkin jotenkin mahtua tulevaan kokonaisuuteen.

Tyypillisimmät oleskelutilat katsastamissani kaksioissa ovat joko pitkulainen tupakeittiö, tai rikkonainen kulmallinen tila, joihin sohvaamme saa varmasti asettamalla asettaa. Tässä muutama esimerkki, joista eräät kaatuu omaan mahdottomuuteensa, sillä kulkutilaa huonekalujen välissä ei riittävästi ole. Paperista leikatuilla mittakaavattomilla palasilla kun on niin helppo tehdä kaikesta mahdollista...

Näissä seuraavissa tv-taso on juuri sellaisessa kulmassa sohvaan nähden, että paperilla se ei häiritse, mutta käytännössä sohvalla ei ole kovin mukava istua viistottain. Jos itse sohva ei kuitenkaan tuohon kulmaan mahdu, mikä olisi parempi vaihtoehto?

Edellisessä asunnossamme tarkoitus oli seuraava, mutta unohtaen sen seikan, että sohvapöytä olisi näin ollut melkein kiinni ruokapöydässämme (jolle en tietenkään omaa "paperinukkea" tehnyt).


No, nähtäväksi jää millaisen tilan loppujen lopuksi käyttööni saan...

Heinäpellolla

Eilen kävelin pitkin heinäpeltoa ja mietin tulevaa syksyä. Aloin vakavasti harkitsemaan vaihtoehtoa, joka tekisi todeksi taas kerran sanonnan "Suutarin lapsella ei ole kenkiä". Onko minusta tulossa sisustusarkkitehti, jolla ei ole asuntoa?

Olemme nostaneet etsimämme asunnon enimmäisvuokrahintaa jo parilla sadalla eurolla, ja vähitellen minusta alkaa tuntua siltä, että mieluummin en maksaisi vuokraa ollenkaan, kun enhän minä kuitenkaan ehdi kotona edes olla kuin öisin. Mitäs jos punkkaisi koko syksyn siskojen luona ja säästäisi rahaa vaikka matkustaaksemme jouluksi sinne toiseen kotimaahamme Karibialle? Tuntuu se niin turhauttavalta käydä joka ilta työssä vain pystyäkseen maksamaan yösijastaan...

No, jos jotain olen päättänyt, niin ainakin sen, että Helsinkiin en opintojeni jälkeen asumaan jää, en vaikka voittaisin lotossa. Silti se toisten nurkissa majailu ei taida olla ihan helposti toteutettava suunnitelma...


Tässä "kevennykseksi" muutama kuva peltoretkeltäni, kun kaikki sisustukseen liittyvät kuvat tuntuvat tuovan vain hermostuksen pintaan.

Muuttoahdistus!

Nyt todellakin ymmärrän miksi asunnon hakua sanotaan asunnon metsästykseksi! Tämähän on hikistä kilpajuoksua ympäri lähiseutua!

Olen ennenkin joutunut vakuuttelemaan vuokranantajia soittelemalla heille kymmeniä kertoja varmistaakseni asunnonsaantini, sekä eräälle jouduin maksamaan kuuden kuukauden vuokran plus vuokratakuun etukäteen, ennen kuin hän vakuuttui maksukyvystäni! Kaikesta huolimatta, en ole koskaan ennen ollut näin tuskastunut asunnonhakuprosessiin. Koko hommasta on tullut yhtä raastavaa kuin uuden työpaikan etsinnästä!

Eilen huomasin googlettavani omaa nimeäni sen "pelossa", että vuokranvälittäjä, ei siis edes mahdollinen työnantaja, katsoisi perääni että millainen ihminen tämä oikein on. Kauhistuin saamastani hakutuloksesta, sillä googletus johti sivulle, jolta löytyi iso kasa nettialbumiin lataamiani kuvia vuodelta 2004, joita en todellakaan mielelläni enää kaiken kansan kesken julkistaisi. Valitettavasti nettialbumi on ollut pois käytöstäni jo niin kauan, ettei puolen tunnin pähkäilykään tuonut mieleeni vanhoja käyttäjätunnuksiani, eikä myöskään vanhaa sähköpostiosoitettani, jonne nuo käyttäjätunnukset olisi voinut lähettää... No, sen siitä saa. Turha kai sitä on yrittää itseänsä enää seitsämän vuoden bloggailun ja monen vuoden facebookkailun jälkeen piilotella!

Mutta, jos jollain olisi tarjota asuntoa (mielellään kaksiota) pääkaupunkiseudulta, ottakaa yhteyttä, sillä kahden kuukauden "lisäaikakin" vanhassa asunnossamme on käymässä umpeen. Uusien asukkien saapuminen paikalle siirtyi elokuulle, joten me jäimmekin vielä kesäksi paikoillemme, vaikka osa tavaroistakin oli ehditty sulloa pahvilaatikoihin... Nyt tätä muuttoa on tehty jo niin kauan, että samassa ajassa olisi ehtinyt muuttaa vaikka ulkomaille ja takaisin!

Tänään taas asuntonäyttöön...