maanantai 10. toukokuuta 2010

Keittiötikas

Toin viimeinkin kotiin talvella tekemäni keittiötikkaan, joka lojui pölyttymässä kouluni maalaamossa, koska olin niin turhautunut koko projektiin. Tarkoituksenani oli saada tikkaasta vitivalkoinen ja kiiltävä, mutta lakkakiillolla, ei maalikiillolla.

Maalasin ensin valkoisella pohjamaalilla, sitten valkoisella vesiliukoisella maalilla ja lopuksi yritin lakata vesiliukoisella lakalla. Lakka kuitenkin "räkääntyi" tikkaan pintaan niin, että jouduin hiomaan sen pois, jonka jälkeen maalasin uudelleen valkoisella ja lakkasin päälle liuotinpohjaisella lakalla (vastoin päätöstäni käyttää töissäni vain vesiliukoisia pintakäsittelyaineita)
. Liuotinpohjaisen lakan väri oli kuitenkin niin kellertävä, että jätin lakkauksen kesken ja lopulta jouduin hiomaan senkin pois.


Tässä vaiheessa olin jo niin kyllästynyt koko maalausprojektiin, että huitaisin kanteen vain nopeasti uuden maalikerroksen ja annoin koko homman olla monta viikkoa. Lopulta kuitenkin menin kysymään maalauspuolen opettajalta uudelleen neuvoja. Hän käski ohentamaan lisää vesiohenteista lakkaani sekä maalaamaan täysin vedottomassa tilassa. Näin tein, ja lakkaus onnistui täysin ongelmitta, vaikka vetelinkin sutia ees taas useaan kertaan pinnalla.

Lopputuloksena on täysin pahoinpidelty ja hutiloiden pintakäsitelty tikas, jota ei kannata ehkä hirveän tarkkaan katsella, mutta ainakin on valkoinen ja kiiltävä.


Kuten huomaatte, tikkaani on kaksipuolinen. Tämä aiheutti hieman kummastusta työsalissa, mutta minusta ideani oli hauska ja onnistui ihan hyvin, vaikka olisinkin voinut tehdä astetta loivemmat portaat. Pelkäsin että kaksipuolisesta tikkaastani tulisi liian leveä, mutta loppujen lopuksi siitä tuli pienempi kuin muiden yksipuolisista tikkaista. Noh, virheistään sitä oppii...

2 kommenttia:

Paulina kirjoitti...

Mun on nyt pakko kysyä yhtä juttua... Haluaisin nimittäin tietää miten oikein teitte muuton etelästä takaisin Suomeen? Eikös sulla ole/ollut dominikaaninen poikaystävä?
Kyselen koska kiinnostaisi itseänikin takaisin Suomeen muutto, mutta poikaystävä ei puhu suomea eikä edes englantia, joten kiinnostaa miten muut on hoitanut paluumuuton. Paluu tuntuu kymmenen kertaa vaikeammalta kuin tänne muutto koskaan.
Terkkuja!

Paulina kirjoitti...

Gracias por tu comentario, me sirvió mucho. De hecho no estamos pensando en quedarnos para siempre en Finlandia, pero nos gustaría ir a estudiar allá.
Sé muy bien por qué me fui de mi pais, y siento que no podría acostumbrarme otra vez a la vida de allá, pero tampoco me gusta la de esta ciudad.
Pero teniendo una carrera sería mucho más facil irnos casi a cualquier parte del mundo. Ninguno de los dos tenemos una licenciatura, y aquí es casi imposible conseguir una porque todo el tiempo lo necesitas para trabajar - para poder sobrevivir.

Y si al final conseguimos trabajo y nos quedamos en Finlandia, tampoco sería algo malo. Y el ingles lo necesita mi novio porque creo que es más facil para el entrar a estudiar en ingles que en finlandés.. Por eso te pregunté lo de tu novio, pero ya vi que el ya tiene una carrera y me imagino que ahora necesita más el finlandes que el ingles..

Definitivamente me gusta la mentalidad latina y la vida relajada, pero esta ciudad no tiene nada de relajado. Hasta podría regresar algun dia a México pero jamás a esta ciudad.

Yo creo que para un extranjero no es la mejor idea quedarse a buscar trabajo en Finlandia, me han platicado muchos extranjeros que a pesar de su experiencia y su educación no pueden conseguir trabajo allá. ¿Han pensado en irse a otro lugar ya que tu termines tus estudios de carpintería? :)

Te mando un saludote!