Oma seinä kullan kallis

Minä ja poikaystäväni muutimme pari kuukautta sitten kalliista yksiöstämme halpaan omakotitaloon. Emme kuitenkaan aivan tavalliseen omakotitaloon, vaan myös vekkulaksi kutsuttuun vinolattiaiseen ja sokkeloiseen taloon, joka on jaettu useaksi asunnoksi. Kaiken kukkuraksi meidän osio talosta on jaettu neljän asukin kesken, eli selkeämmin sanottuna asumme kommuunissa kahden ystävämme kanssa.

Yhteiselo on tähän asti sujunut aivan mainiosti (ainakin omalta osaltamme...) mutta oma makuuhuone-olohuoneemme on edelleen kuin lähtevä laiva.


Edes verhot eivät ole löytäneet paikkaansa ja seinät hehkuvat vieläkin entisen asukkaan punaista tunnelmaa.


Ainoa asia jonka olemme vaihtaneet, on kattolamppu, joka oli valehtelematta rumin koskaan näkemäni kattovalaisin. Joskus voisinkin sen kaivaa tuolta kaapin uumenista ja koota kasaan esiteltäväksi...

Ensimmäinen projektini uudessa asunnossamme tuleekin olemaan nuo punaiset seinät.

Minulla ei ole mitään punaista väriä vastaan (eikä oikeastaan mitään muutakaan väriä, sillä jokaiselle värille löytyy oma täydellinen kohteensa, jopa ultramariinin vihreälle, vaikken aina sitä haluaisi myöntää...), mutta silti nuo punaiset seinät tässä tilassa saavat minut ajoittain pahoinvoivaksi. Joulun aikaan punainen oli ihan oiva väri luomaan tunnelmaa, mutta nyt kun ollaan jo loppiaisessa, alkavat silmäni jälleen siristää. Tämä johtuu lähinnä siitä, että suurin osa huonekaluistamme on tummanruskeita. Tämä yhdistelmä luo aivan liian raskaan tunnelman, eikä edes sohvatyynyt ja muut härpäkkeet onnistu korjaamaan olotilaani.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin lähteä maalikauppaan ja rullautella uutta pigmenttiä vanhan päälle. Budjettini on hyvin pieni, mutta silti haluaisin saada aikaan jotain erikoista. Jotain, jota en ole koskaan ennen tehnyt. Voisinhan tietenkin maalata kaikki seinät vain valkoiseksi, mutta huoneen toinen asukki on tästä asiasta täysin eri mieltä.

Ajattelinkin inspiraatiota etsiskellessäni kaivella kuva-arkistoistani joitain kuvia edellisten kotiemme seinistä, mutta tämä osoittautuikin hieman pidemmäksi projektiksi kuin oletin. Vuodet ovat vaihtuneet, samoin kuin tietokoneet, kovalevyt ja blogit. Onnistuin kuitenkin löytämään kuvia jopa vuosi sitten haudatun päiväkirjablogini nettiarkistosta. Muualla näitä kuvia ei taida enää olla olemassakaan, joten olen tästäkin syystä hyvin innostunut uudesta blogistani! Bittiavaruudesta on näköjään helpompi kaivella muistoja kuin omilta levyiltä...

Ensimmäiset kuvat ovat edellisestä, alle 30 neliön kämpästämme. Tämä projekti olikin tähänastisten seinäurakoideni tuskaisin homma! Periaattena oli, että jos jotain tehdään, niin tehdään sitten myös kunnolla. Näin päädyimme repimään kolme kerrosta pinttynyttä tapettia, löytääksemme seinät, joissa ei ollut niin pohjamaalia kuin tasoitettakaan. Vain harmaa ja reikäinen sementtiseinä, pään kokoinen aukko seinäkaappien reunassa, sekä aivan mieletön määrä pölyä ja hiekkaa pitkin asuntoa. Lopputulos oli se, että olimme niin uupuneita seinien pakkeloinnin jälkeen, että maalasimme osan seinistä vain pohjamaalilla, tapetoimme eteisestä yhden seinän ja loppuihin seiniin iskimme sekaisin kahta eri sävyä.

Ennen tähän asuntoon muuttamistamme asuimme ulkomailla. Opiskelin hieman lämpimämmillä seuduilla, joilla asunnot ovat huomattavasti tilavampia kuin mihin suomalainen opiskelija saa pääkaupunkiseudulla tyytyä. Niinpä minulla oli myös runsaasti pinta-alaa kokeilla niin väriä kuin tekniikkaa seinieni koristeiksi. Kokeilin värejä laidasta laitaan, ruutua, raitaa, kukkia ja villieläimiä sekä erilaisia maalaustekniikoita.


Suosikkini oli öljymaalitekniikka, jota en ole Suomessa päässyt kokeilemaan. Tämä onkin asia josta haluaisin ottaa tarkemmin selvää, sillä täkäläisillä markkinoilla olevat maalit ovat hieman erilaisia, kuin edellisillä asuinseuduillani. Öljymaalia vesiohenteisen akryylimaalin päälle kuulosti täkäläisestä maalikauppiaasta sen verran oudolta, että päätin olla väittelemättä asiasta, kun en niin tarkkaan muistanut millaisia myrkkyjä siellä rapakon takana edelleen käytetään. Lateksilla tämä tekniikka siellä onnistui aivan mainiosti. Nyt haluaisin löytää jonkun hieman hengittävämmän ja ekologisemman, mutta silti yhtä kauniisti väreilevän pinnan kuin nuo lateksi-öljymaalikokeiluni.
Katsotaan, mihin kompromissiin tällä kertaa seiniemme kanssa päädymme...