keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Apilasta datapöytään

Huomenna koittaa arki, joka minulle tarkoittaa paluuta puutyösaliin. Teen tällä hetkellä viimeistä pakollista harjoittelutyötäni, keittiötikasta. Tähän astiset työni ovat onnistuneet tarpeeksi hyvin, sillä ainakin opettajani kommentoi edellistä työtäni arvostellessaan että "kyllähän sinusta puuseppä tulee!".

Itse en ole ihan vakuuttunut tulevaisuudestani ammattia harjoittavana puuseppänä, mutta huonekaluja haluaisin kyllä tehdä. Minä voisin tehdä prototyyppejä ja joku muu saisi hoitaa tuon päivittäisen sirkkelöinnin puolestani (se ON toisinaan pelottavaa puuhaa)... Nyt alkaa siis olla vähitellen näytön paikka. Seuraava työni on vapaavalintainen, itse suunnittelemani huonekalu. Minulle sen suunnitteleminen pitäisi olla helpompaa kuin opiskelukavereilleni, sillä olenhan minä käynyt jo kaksi huonekalusuunnittelun kurssia edellisessä opinahjossani.

Silloin se suunnittelu kuitenkin oli huomattavasti helpompaa. Ei tarvinnut hirveän tarkkaan miettiä liitoksia ja muita teknisiä asioita, sillä suurin osa suunnitelmista oli vain näkymiä, joissa ei välttämättä edes ruuvien paikkoja mietitty. Kaksi viimeistä huonekalusuunnittelun harjoitustani oli hieman teknisemmin ajateltuja, mutta niistä kumpikaan ei ollut puinen. Nyt kun olen päässyt sisään puuntyöstön maailmaan, nämä edelliset suunnitelmani tuntuvat aika kaukaisilta väkerryksiltä.

Tässä hieman vinot kuvat näistä kulahtaneista suunnitelmistani. Ensimmäisen, eli Trebolin (apilan) synnystä sen verran, että tehtävänämme oli suunnitella johonkin tunteeseen perustuva kolmiulotteinen teos. Minun aiheenani oli placer, eli pleasure, ja jostain kumman syystä päädyin esittelemään kolmilehtisen... kasvin (?), jonka keskellä oli valkoinen pallo. Opettajani hieman nauroi surkealle yritykselleni, mutta kun seuraavana tehtävänä oli suunnitella siihen perustuva huonekalu, yllättyi hän miten hyvin sain väännettyä tästä kolmilehtisestä toimivan, kolmelle tietokoneelle tarkoitetun datapöydän.


Nyt siis yritän pitää mielessäni, että suunnittelussa on hyvä olla aina joku motivaatio, joku asian ydin johon tarttua... Olisi se sitten joku suunnittelukonsepti kuten "pleasure" tai oma näyttämisen halu miten turhasta muodostelmasta voi muokata jonkin toimivan ja hauskan huonekalun.

2 kommenttia:

Minna-Enttirinteen Elämää kirjoitti...

Toi "unikaari" näyttää tosi hyvältä. Varmasti mukava ja niin designia että, tuo jotenkin A. Aallon (enkä tarkoita nyt rytmiorkesteria) kalut mieleen :)

Eve kirjoitti...

Ooh! Kiitos Minna :)!