Tällä viikolla podin turhautumista puutöihini, kun työni ei edistynyt juuri ollenkaan. Opettajani ovat kuitenkin olleet ihanan kannustavia, vaikken välillä ihan ymmärräkään saamiani ohjeita. Toinen heistä huomautti, ettei kohtaamani vaikeudet ole ongelmia, vaan haasteita, ja toinen muistutti, ettei kukaan ole sanonutkaan että puusepän työ olisi helppoa. Jokainen päivä tässä ammatissa on erilainen.Sain kuitenkin jotain aikaiseksi, kuten eilen väkertämäni lasinaluset. Halkaisin "roskalaatikosta" löytämästäni hukkapalasta neljä 40 x 40 mm paksua palaa, jotka liimasin yhteen käänteisessä järjestyksessä ja sirkkelöin kalikasta 10 mm paksuja lituskoja, joista sain hiottua juuri sopivan kokoisia lasinalusia.
Annoin lasinaluset äidilleni ja isälleni, joka kaivoi kaapista noin 35 vuotta vanhaa parafiiniöljyä, jota käytin pinnan käsittelyyn (kuulema alun perin ostettu isosiskoni päänahan hoitoon). Öljy suojaa puun pinnan kosteudelta ja täyttää puun syyt niin, ettei sinne pääse enää muita aineita.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti